maanantai 7. elokuuta 2017

POHJOISESSA

DSC_0804
Lähdettiin viime viikolla käymään isin suvun mökillä pohjoisessa Pudasjärvellä, aivan Kipinänkosken laidalla. Meillä on tapana käydä siellä aina edes kerran vuodessa, usein juuri kesän loppupuolella pistäytymässä. Matka on siis aika pitkä, varsinkin kun autolla ajetaan, toisaalta kuitenkin pysähtiin yöpymään Jyväskylässä mikä helpotti huomattavasti matkaa. Mutta voi että... en edes löydä sanoja, 

miten kaunista, ihanaa, hiljaista.  DSC_0806 DSC_0817 DSC_0769
Paikalle päästessä kyllä huomaa miten ihanaa sinne on aina mennä. Siellä on jotenkin niin omanlainen tunnelmansa. Mökki on siis hieman erilainen kuin meidän toinen mökki, joka sijaitsee Espoossa. Mökissä ei ole sähköjä, vaan valona ja lämmittimenä toimii kynttilät ja takka, mökin yhteydessä oleva puusauna lämmittää myös mukavasti koko mökin. Ruoka tehdään takassa tai pienen kaasuhellan avulla. Kuten sanoin, mökki sijaitsee aivan Kipinänkoskien laidalla ja kun mökin oven avaa kosken äänekäs pauhaus kuuluu. Vaikka koski kohiseekin suhteellisen kovaa, siihen tottuu - oikeastaan se on aika rauhoittavaa, ihanaa kuunneltavaa.

Olosuhteet eivät siis todellakaan ole mitkään luksuslukaalin mukaiset mutta sitä mä kyllä juuri siellä rakastankin.  DSC_0683 DSC_0624 DSC_0631 DSC_0715 DSC_0719 DSC_0744 DSC_0752
Tuolla mökillä ollessa kyllä jotenkin automaattisesti rauhoittuu. Päivät kuluu pieniin puuhasteluihin: lukemiseen, marjojen poimimiseen - lakkoja oli aivan älyttömästi ja taisin rakastua niihin uudelleen, radion kuunteluun, metsässä kävelemiseen, lenkkeilyyn, Kodan kanssa leikkimiseen, makkaran paistoon ja muuhun pieneen puuhasteluun. Rupesinkin pohtimaan omaa elämääni siellä ollessani ja avauduin muutamalla sanalla siitä myös snapchatin puolella (jeminaneaa). Jos mun höpinät kiinnostaa muuten niin saa käydä addailmässä mua siellä, instagramista mut löytää nimellä jeminanea :) 

Minkälaista elämää juuri sä siellä saat elää? Mitä sulla on ja mihin käytät aikasi ja energiasi? Jotenkin todella kunnioitettavaa ihmisten elämä jotka asuvat ja elävät omaa arkeaan tuolla. Arvomaailma ja oma arkirutiini voi olla hyvin pitkälti erilainen mitä meillä täällä Helsingissä. Siellä eletään hyvin yksinkertaista elämää, voisi täältä etelästä tuleva sanoa.  DSC_0851 DSC_0818 DSC_0840 DSC_0862 DSC_0870 DSC_0874 DSC_0877 DSC_0885 DSC_0893
DSC_0942 DSC_0968 DSC_0951 Kokonaisuudessaan reissu oli kyllä aivan ihana, niin hyvä että lähdettiin tuolla käymään. Sai kyllä itseni taas ajattelemaan, pohtimaan omaa elämää ja omia arvojaan. Mun mielestä jokaisen pitäisi edes kerran päästä elämään tuollaista elämää mitä tuolla eletään.

Miten muuten teillä? millasia kesämökkejä teillä on? 


lauantai 22. heinäkuuta 2017

ONNELLISUUDESTA

DSC_0506
Olen viimeaikoina pohtinut paljon elämää. Paljon sitä miten kaikki on muuttunut todella paljon älyttömän lyhyen ajan sisällä. Liian suuria muutoksian - liian lyhyen ajan sisällä ettei mieli tahdo pysyä mukana. On ollut ihan älyttömän vaikea päästää irti vanhoista asioista ja menneistä. Enkä voi väittää etteikö olisi edelleen asioita joita en vaan kykene unohtamaan tai päästämään niistä irti. Se sekoittaakin omaa mieltä ja elämää entisestään. 

Pystynkö mä elämään uudenlaista elämää onnellisena? Sitä mä olen miettinyt paljon. Vaikka kuinka haluaisin tähän kirjoittaa, että olen valmis jatkamaan elämää eteenpäin ja unohtamaan menneet ja blaa blaa blaa, en kykene siihen täysin tällähetkellä, ehkä jossain määrin mutta en pysty antamaan koko sydäntäni aina jokaiselle asialle mitä elämässäni teen,

koska pelkään.
DSC_0570 DSC_0541 DSC_0562
Ja kun elämä ei aina ole sitä ruusuilla tanssimista. Ei kenenkään elämä. Enkä tavallaan edes ajattele elämäni alkavan jotenkin uudelleen. Elämä on dynaamista, se jatkuu ihan samalailla kuin ennenkin mutta vain hieman eri muodossa. Mietin aina sitä kykenenkö oikeasti tuntemaan itseni onnelliseksi. Se, että kokee itsensä onnelliseksi on aika monimutkainen asia selittää sillä se on jokaisen henkilökohtainen kokemus. Todennäköisesti kenelläkään ei ole täysin samaa onnellisuuden tunnetta. Eikä ketään voi pakottaa olemaan onnellinen. Se vaan ei toimi niin.

Onnellisuus ei ole sama kuin syntymäpäivälahja tai uusi koiranpentu. Onnellisuus on tunne ihmisen sisällä. Aivan omanlainen sellainen. Sen tunteen tunnistaa kyllä itse. Voisin verrata onnellisuuden tunnetta rakkauteen. Ainahan sanotaan rakkauden olevan oma tunne, mielestäni niin myöskin onnellisuus.  DSC_0409 DSC_0380 DSC_0382
Tällä hetkellä esimerkiksi itse en koe olevani täysin onnellinen, en sitten tiedä pystyykö kukaan kokemaan sellaista. Mutta oma henkilökohtainen kokemus onnellisuudesta on viimevuosina järkkynyt suuresti ja on edelleen aika hakusessa. Kun ensin edes voisi seistä omilla jaloillaan sanoen että tietää kuka itse on niin ehkä sitten voisi onnellisuudenkin määritelmä oman päänsisällä alkaa ehkä jopa tuntumaan jossain. 

Ihmiset, jotka ovat onnellisia ja tyytyväisiä omaan elämäänsä eivät välttämättä tietyllä tapaa noteeraa edes sitä että he ovat onnellisia. He elävät elämää eteenpäin. Niinhän mäkin sillon joskus tein. Koin olevani onnellinen omassa elämässäni. Elin arkipäiviäni eteenpäin ja huoleni oli se, että pääsenkö kokeesta läpi. Kun tällähetkellä huoleni on se löydänkö omaa juttuani, omaa identiteettiäni. Vasta, kun elämässä tapahtuu jokin suuri muutos ihmiset alkavat miettimään asioita. Asioilla onkin lähes aina kääntöpuoli. Toisaaltahan on hyvä että osaa olla miettimättä asioita liikaa mutta toisaalta taas jos ei mieti mitään sekin on huono. Senhän koko elämän kanssahan pitäisi pyrkiä tietynlaiseen tasapainotilaa, joka sekin tarkoittaa jokaiselle aivan eri asiaa. 

Itse haluaisin tuon edellisen onnellisuuteni takaisin. 
Sen ettei edes tarvitsisi miettiä sitä onko onnellinen vai ei. Muistan sen miten vapauttavaa elämä silloin oli. Menestyin, pääsin tavoitteisiini, ehkä jopa hivenen itsevarma, vaikka sitäkään en lähes koskaan ole saavuttanut. 

Mitä mulle se onnellisuus sitten on? vai voiko sitä edes millään lailla selittää muille?  DSC_0347 DSC_0366 DSC_0363
Onnellisuus on sitä,

että pystyn seistä ylpeänä arvojeni, vartaloni ja ajatukseni kanssa. 

Olla ylpeä itsestäni ja muista. 
Olisin tyytyväinen omaan elämääni. 
Tietäisin kuka olen, tai mitä haluan tehdä. 
Olisin varma edes jostain asiasta omassa elämässäni.
Sitä, että mulla olisi elämisen arvoinen elämä.  
Olisin niiden ihmisten ympäröivänä, joiden kanssa tuntisin itseni arvostetuksi ja riittäväksi. 
Niiden ihmisten ympäröivänä, jotka arvostaisi sanojani, tekojani ja joiden kanssa voisin jakaa intohimojani.
Kontrollista irtipäästämistä.
Epäonnistumisten mutta myös onnistumisten hyväksymistä.
Niitä arjen pieniä iloja.
Sitä naurua, joka sattuu jo vatsalihaksiin. 
Itsensä kokemista rakastetuksi.

Itsensä rakastamista. 


Muistan kun painoin sairaalloisen vähän ja punnitsin itseäni hädissäni miettien onko painoa tullut lisää vai ei. Yritin saada painoa lisää, että voisin paremmin ja pystyisin elää taas elämääni ilman että pitäisi pelätä sitä, että jäädyn keskellä kuumaa kesäpäivää tai sitä että kovalla alustalla selällä maatessani sattuu alaselän luihin, jotka painautui kovaa lattiaa vasten.

Yritin liikaa. Aivan liikaa.

Heti kun päätin heivata vaa`an pois ja keskittyä elämään omaa arkielämääni normaalisti, tottakai ruokaa lisäten reippaasti, pääsin pois edes jokseenkin siitä kamalasta ahdistuksesta, jonka se lukema oli tuottanut itselleni. DSC_0436 DSC_0428 Tämä sama pätee ehkä onnellisuuteenkin. Ei kenenkään kannata fanaattisesti pyrkiä täydelliseen onnelisuuteen tai onnellisuuteen ylipäätään.

Ehkä se tunne tulee kun on tullakseen.

Ainakin niin haluan uskoa.


keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

MADEIRA - ILOTULITUKSIA, KELKKAILUA & LAIVAMATKA

DSC_0119
Tämä postaus olkoon viimeinen postaus Madeiran parissa, joten mennäämpä suoraan asiaan. Reissun loppuviikosta Funchalin keskustan satamassa järjestettiin ilotulitusesitys jota mentiin katsomaan illan tullessa. Esityksen taustalla oli ilmeisesti jonkinlainen ilotulitus kilpailu eri maiden välillä, joka on muodostunut Madeiran perinteeksi. Tällä kertaa haastajana oli Kiina joten kuten kuvasta huomata saattaa ei ollut puutetta ilotulitusten kauneudesta. Ilmeisesti ilotulituksien taustalla oli myös jonkinlainen tarina lohikäärmeestä. Siinä kuvia räpsiessäni mietin kuinka onnekas ja kiitollinen olen siitä miten pääsen näkemään tälläisiä asioita oman elämäni aikana. DSC_0237 DSC_0290 DSC_0127 DSC_0131 DSC_0162 DSC_0181 DSC_0183 DSC_0165 DSC_0809 DSC_0898
Edellisessä postauksessa kerroin, että vierailimme Monte nimisessä pienessä kylässä. Tämä samainen kylä tunnetaan myös sen kuuluisista kelkoista, joilla lasketaan alas pois kylästä. Kelkat oli siis tuollaisia kuvassa näkyviä puisia hökkelöitä joihin mentiin istumaan. Kelkkaa ohjasi kaksi miestä jotka jarruttivat ja ottivat vauhtia, vähän kuin potkulaudalla. Kun tuohon istahti niin kyllähän siinä hieman jännitti selvitäänkö tästä hengissä ja muutenkin mietin kuinka tuollainen puinen edes liukuu asfaltilla. No, asfaltti oli hioutunut liukkaaksi ja hyvinhän se siinä luisti, suosittelen kyllä noita testaamaan mikäli tuolla päin liikutte ! :D DSC_1003 DSC_1011 DSC_1012 ggw DSC_0058 DSC_0015 DSC_0030 DSC_0101 DSC_0096
Viimeisenä ajattelin kertoa laivamatkasta, joka tehtiin reissussa. Ajatuksena oli siis mennä katsomaan delfiinejä merelle, niitä ei kuitenkaan päästy näkemään mutta itse laiva jolla mentiin se oli kuin suoraan jostain leffasta! Aivan uskomattoman hieno kokemus tuokin! Laivassa pääsin silittelemään niin suloista laivakoiraa, en kestä kuinka hyvin se sopi siihen laivaan, ei puutuunut kuin punainen huivi kaulasta! Laivassa oli myös toinen eläin nimittäin ihka oikea papukaija jota päästiin tapaamaan myös. Laivalla tarjottiin myös Madeiraa (juoma) ja madeira kakkua ja olisi päässyt myös uimaan kun pysähdyttiin yhden jyrkänteen kohdalle. 

Yksinkertaisesti ihan älyttömän uskomattoman upea reissu ja miten paljon päästiin näkemään, kiitos

Kiitos.