sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

HYVÄ OLLA

DSC_1045 Mietin nykyään usein itseäni. Yllättävänkin usein. Mähän olen se, joka miettii aina ennemmin muita kuin itseään. Havahduin kuitenkin yhtenä päivänä siihen, että mulla on hyvä olo - helvetin hyvä olo, pitkään pitkään aikaan. Aivan kun joku koputtelisi olkapäälle kuiskaten: "muuten sä vedät tosi hyvin just nyt. " Se tuntuu oudolta. Siitä on niin pitkä aika kun viimeksi. Ihan kun joku olisi hetki sitten painanut pausea ja nyt jatkanut play näppäimellä.

Viimein tunnen käsissäni muutakin kuin pelkkää kylmyyttä, mielessäni pelkkää haurautta ja tiedostamattomuutta, maistan muutakin kun sen paskan mikä meidän jokaisen elämässä vierailee, välillä liian usein. Oikeastaan mä tunnen - tunnen jokaisen tunteen selvemmin, niinkuin silloin joskus aikanaan. Viimein mä koen taas eläväni. 

Olevani elämässä läsnä. 
DSC_1284
DSC_1057 PicMonkey Collage
DSC_0013
Olen huomannut niitä piirteitä itsessäni, jotka kadotin viimeisen kahden rankan vuoden aikana. Mä olen se, joka oikeasti myös nauraa, se joka on ehkä vähän lapsenmielinen sopivissa määrin. Luojan kiitos mä olen vielä se. Se puoli musta oli vaan kaivautunut todella todella syvälle. Kun tarkoitan syvälle, se tarkoittaa aivan olemattomiin. 

Mä olen myös se sosiaalinen, enkä itseensävetäytyvä ja ujo ja hiljainen. Ja vaikka olisinkin, ei niissä piirteissä ole mitään väärää, päinvastoin. Tarkoitan vaan, että mä olen vihdoin tavannut taas niitä piirteitä, jotka on oikeasti osa mua. Mä niin luulin etten tapaa niitä enää koskaan. Monet uudet tuttavuudet ovat varmaan saaneet musta sellaisen kuvan, että olisin vähän sellainen olematon yksilö. Teille haluan sanoa, että kyllä, mulle saa puhua. Tiedostan nimittäin sen, että jokin aika sitten en ollut kovin helposti lähestyttävä ihminen.

 Ja vaikka olen myös se stressaaja, kaikesta liikaa huolehtiva ja epävarma välillä liikaakin, alkaa näiden piirteiden rooli vihdoin taas tasoittumaan - olen ehkä vihdoin menossa kohti tasapainoisempaa minää, millainen joskus olin. Edelleen kamppailen epävarmuuden kanssa, mutta en halua antaa sen hallita omaa elämää.

Mun keho on myös vihdoin palautunut, 

ihan hullua.
DSC_0018
DSC_1253
DSC_1200
DSC_1051 DSC_1081 Tiedättekö kun mä en oikeasti jossain vaiheessa uskonut. Mä en uskonut siihen, että voisin koskaan enään löytää niitä hukkuneita piirteitä. Mä kuitenkin tiesin, että ne on vielä tallella. En vaan uskonut, että enää koskaan löytäisin niitä. Olin vaipunut todella syvään epätoivoon. Epätoivoon koko elämäs suhteen. Kuitenkin vaikka en tietoisesti uskonutkaan ja itkin monet yöt. Jokin mun kehossa oli sitä vastaan. Jokin sai mua tiedostamattomasti uskomaan vielä. Se epätoivon kausi on sitten hieman pidempi tarina, josta voin kertoa lisää, jos se ihmisiä kiinnostaa.

Ja vaikka muistan sen hetken elävästi kun romahdin täysin. 

Muistan myös kun sanoin äidille: äiti me saadaan mut kuntoon

Sen hetken muistan ehkä ikuisesti.  DSC_1308 DSC_1135 DSC_1149 DSC_1133 DSC_1100
Mietin välillä myös että uskallanko olla iloinen tästä kaikesta. Saanko vihdoin oikeasti olla onnellinen edes jostain, pelkäämättä seuraavaa vastoinkäymistä. Mä kun vihdoin haluaisin antaa itselleni luvan siihen. Ja niin mä aijon antaakkin.

Mä olen niin kyllästynyt murehtimaan, olemaan huolissaan tulevasta. Mä haluaisin vihdoin oppia hyväksymään sen tosiasian, että elämä tulee satuttamaan mutta myös antamaan paljon, jos siihen luottaa. 


Ehkä se tietää miten tän homman kuuluu mennä.
DSC_1179 DSC_1166 DSC_1142 DSC_0050 DSC_0044
Vaikka en olekkaan päässyt irti täysin kontrollista, olen silti oppinut löysäämään otetta, edes hieman. Meidän täytyy oppia olemaan edes pikkuriikkisen ylpeä itsestämme. Se onnellinen elämä rakentuu nimittäin juurikin niistä pienen pienistä asioista. Me ei voida jatkuvasti elää niin, ehkä sitten joskus kun, vaan nyt. Me eletään nyt. Ei välttämättä enää huomenna.

Se on karu tosiasia. DSC_1230 DSC_1234 DSC_1225 DSC_0178
Sillon kun voin todella huonosti, muistan kaivanneeni tukea, niinkuin meistä jokainen varmasti elämänsä aikana kokee. Rehellisesti sanottuna en saanut koskaan, en koskaan sellaista tukea jota jokainen meistä sellaisessa tilanteessa tarvitsisi. Mutta kun fakta on se että kukaan, ei kukaan voi antaa sellaista tukea meille. 

Kukaan muu ei voi tietää millaista käyt läpi, tottakai on ihmisiä varmasti jotka kärsivät samanlaisista asioista ja heiltä voi jonkinlaista vertaistukea saada. Muttakun hekään ei voi päästä oman päämme sisälle. Ja ei, en mä ole jäänyt täysin yksin asioiden kanssa. Kyllä mä tukea olen saanut.

Kukaan muu ei voi kuitenkaan tietää millaista on juuri sun kokemus läsnöolottomuudesta. DSC_0210 DSC_0202 DSC_0180 DSC_0142 DSC_0175 DSC_0166
Just nyt on kuitenkin ihan älyttömän hyvä olla.

10 kommenttia:

  1. Tosi hyvin kirjotettu teksti ja aivan ihanat kuvat, jotka sopii täydellisesti sun sanoihin♥ Ihastuin myös sun asuvalintaan näihin kuviin.
    Nää sun sanat kolahti muhun ja pystyn samaistumaan jokaiseen jonka kirjoitit. Kenties en ehkä samalla tasolla tai ajatustavalla, mutta silti jokainen sana toi mulle jotain merkitystä. Ihana kuulla että sulla on hyvä olla ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Paula! Ihanaa että mun jutut miellyttää ja varmasti on monella samanlaisia ajatuksia❤ Ihanaa alkavaa viikkoa ja hyvää oloa myös sulle ❤

      Poista
  2. Ihanaa tekstiä sulta . Elämän iloa !!! Ihana kuulla, että sinulla on hyvä olla.
    Itsellä eletään todella vaikeaa aikaa. Alkoi tuossa vuoden vaihteessa. Koskaan en olisi uskonut olevani tässä kunnossa itse, mutta elämä heittelee. :( onneksi on ihana työ, se pitää minut parhaiten nyt elossa. t. ulla

    Mukavaaa alkavaa viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin samaistua tuohon hyvin pitkälti ulla, en itsekkään voinut kuvitellakkaan että tulossa olisi todella rankat ajat, niin vain kuitenkin kävi. Huippua että tykkäät mun kirjotuksista ❤ paljon paljon tsemppiä sulle ja muista myös levätä ja ihan vaan hengittää, se auttaa.

      Poista
  3. Voi että, upea postaus jälleen!
    Ja oisin kyllä kiinnostunut sellaisesta postauksessa jossa kertoisit just mitä vaikeita asioita oot käyny läpi jne jne:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon❤ Pistetään muistiin :) !

      Poista
  4. Niin paljon positiivista energiaa näissä kuvia että huii kuinka hyvä fiilis melkein tarttuu - ja ei vaan melkein vaan tarttuukin!! :-D Se vaan ku vetäsit ton päällipaidan pois niin huii kans kun iski #tb fiilikset siitä kun itse vielä jaksoin juosta pakkasessa vähissä vaatteissa kuvailemassa asuja - sitä nimittäin ei kyllä oo ikävä ! :-D

    https://rakkauttaaulait.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Kiitos kommentista ansku! ❤ kiva että tykkäät! Ja joo oli hiukkasen kylmä :-D toisaalta saatiin kyllä niin siistejä kuvia että oon vaan tyytyväinen! Mitäpä sitä ei kuvien eteen tekis :D

      Poista
  5. Moikka Jemina!
    Mä selailin tossa eri insta-tilejä ja törmäsin sattumoisin suhun. Tuli jotenki semmonen jännä fiilis siitä, että meillä saattas synkata. Me ei oltu koulussa missään tekemisissä ku oltiin eri luokilla ja ihan eri porukoissa, mut oot vaikuttanu musta aina ystävälliseltä ja semmoselta down-to-earth tyypiltä. Ja nyt ku tällai suhun törmäsin, ni selvis että meitä näyttäs kiinnostavan samantyyppiset jututki.

    En tienny mihinkä laittasin tän viestin ku en oo ite ihan periaatteellisista syistä Instassa enkä Snapissä, ni laitoin sen sit tänne. :D Öää joo tästä tuli vähän tämmönen sekava selitys, joten jos sulle vaan käy niin puhuttas vaikka sähkärillä..?

    Btw kiva tuo sun kirjotustyyli! Ihanan tommonen rehellinen ja filosofinen. Iteki kirjotan ja luen tosi paljon, ni osaan arvostaa. ;)

    T. Emma (, joka oli yläasteella sun rinnakkaisluokalla - en tiiä muistakko mua)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Emma! Juu tottakai muistan! :) ja voiii ihana 🙈 Kiva että oot aatellu mistä tolleen! Ja kiitos paljon ❤ ja laita sähkäriä vaan jos haluut jutskailla :) ! Ihanaa että tulit kommentoimaan ☺️ // (jemina.virkkula@gmail.com)

      Poista