lauantai 22. heinäkuuta 2017

ONNELLISUUDESTA

DSC_0506
Olen viimeaikoina pohtinut paljon elämää. Paljon sitä miten kaikki on muuttunut todella paljon älyttömän lyhyen ajan sisällä. Liian suuria muutoksian - liian lyhyen ajan sisällä ettei mieli tahdo pysyä mukana. On ollut ihan älyttömän vaikea päästää irti vanhoista asioista ja menneistä. Enkä voi väittää etteikö olisi edelleen asioita joita en vaan kykene unohtamaan tai päästämään niistä irti. Se sekoittaakin omaa mieltä ja elämää entisestään. 

Pystynkö mä elämään uudenlaista elämää onnellisena? Sitä mä olen miettinyt paljon. Vaikka kuinka haluaisin tähän kirjoittaa, että olen valmis jatkamaan elämää eteenpäin ja unohtamaan menneet ja blaa blaa blaa, en kykene siihen täysin tällähetkellä, ehkä jossain määrin mutta en pysty antamaan koko sydäntäni aina jokaiselle asialle mitä elämässäni teen,

koska pelkään.
DSC_0570 DSC_0541 DSC_0562
Ja kun elämä ei aina ole sitä ruusuilla tanssimista. Ei kenenkään elämä. Enkä tavallaan edes ajattele elämäni alkavan jotenkin uudelleen. Elämä on dynaamista, se jatkuu ihan samalailla kuin ennenkin mutta vain hieman eri muodossa. Mietin aina sitä kykenenkö oikeasti tuntemaan itseni onnelliseksi. Se, että kokee itsensä onnelliseksi on aika monimutkainen asia selittää sillä se on jokaisen henkilökohtainen kokemus. Todennäköisesti kenelläkään ei ole täysin samaa onnellisuuden tunnetta. Eikä ketään voi pakottaa olemaan onnellinen. Se vaan ei toimi niin.

Onnellisuus ei ole sama kuin syntymäpäivälahja tai uusi koiranpentu. Onnellisuus on tunne ihmisen sisällä. Aivan omanlainen sellainen. Sen tunteen tunnistaa kyllä itse. Voisin verrata onnellisuuden tunnetta rakkauteen. Ainahan sanotaan rakkauden olevan oma tunne, mielestäni niin myöskin onnellisuus.  DSC_0409 DSC_0380 DSC_0382
Tällä hetkellä esimerkiksi itse en koe olevani täysin onnellinen, en sitten tiedä pystyykö kukaan kokemaan sellaista. Mutta oma henkilökohtainen kokemus onnellisuudesta on viimevuosina järkkynyt suuresti ja on edelleen aika hakusessa. Kun ensin edes voisi seistä omilla jaloillaan sanoen että tietää kuka itse on niin ehkä sitten voisi onnellisuudenkin määritelmä oman päänsisällä alkaa ehkä jopa tuntumaan jossain. 

Ihmiset, jotka ovat onnellisia ja tyytyväisiä omaan elämäänsä eivät välttämättä tietyllä tapaa noteeraa edes sitä että he ovat onnellisia. He elävät elämää eteenpäin. Niinhän mäkin sillon joskus tein. Koin olevani onnellinen omassa elämässäni. Elin arkipäiviäni eteenpäin ja huoleni oli se, että pääsenkö kokeesta läpi. Kun tällähetkellä huoleni on se löydänkö omaa juttuani, omaa identiteettiäni. Vasta, kun elämässä tapahtuu jokin suuri muutos ihmiset alkavat miettimään asioita. Asioilla onkin lähes aina kääntöpuoli. Toisaaltahan on hyvä että osaa olla miettimättä asioita liikaa mutta toisaalta taas jos ei mieti mitään sekin on huono. Senhän koko elämän kanssahan pitäisi pyrkiä tietynlaiseen tasapainotilaa, joka sekin tarkoittaa jokaiselle aivan eri asiaa. 

Itse haluaisin tuon edellisen onnellisuuteni takaisin. 
Sen ettei edes tarvitsisi miettiä sitä onko onnellinen vai ei. Muistan sen miten vapauttavaa elämä silloin oli. Menestyin, pääsin tavoitteisiini, ehkä jopa hivenen itsevarma, vaikka sitäkään en lähes koskaan ole saavuttanut. 

Mitä mulle se onnellisuus sitten on? vai voiko sitä edes millään lailla selittää muille?  DSC_0347 DSC_0366 DSC_0363
Onnellisuus on sitä,

että pystyn seistä ylpeänä arvojeni, vartaloni ja ajatukseni kanssa. 

Olla ylpeä itsestäni ja muista. 
Olisin tyytyväinen omaan elämääni. 
Tietäisin kuka olen, tai mitä haluan tehdä. 
Olisin varma edes jostain asiasta omassa elämässäni.
Sitä, että mulla olisi elämisen arvoinen elämä.  
Olisin niiden ihmisten ympäröivänä, joiden kanssa tuntisin itseni arvostetuksi ja riittäväksi. 
Niiden ihmisten ympäröivänä, jotka arvostaisi sanojani, tekojani ja joiden kanssa voisin jakaa intohimojani.
Kontrollista irtipäästämistä.
Epäonnistumisten mutta myös onnistumisten hyväksymistä.
Niitä arjen pieniä iloja.
Sitä naurua, joka sattuu jo vatsalihaksiin. 
Itsensä kokemista rakastetuksi.

Itsensä rakastamista. 


Muistan kun painoin sairaalloisen vähän ja punnitsin itseäni hädissäni miettien onko painoa tullut lisää vai ei. Yritin saada painoa lisää, että voisin paremmin ja pystyisin elää taas elämääni ilman että pitäisi pelätä sitä, että jäädyn keskellä kuumaa kesäpäivää tai sitä että kovalla alustalla selällä maatessani sattuu alaselän luihin, jotka painautui kovaa lattiaa vasten.

Yritin liikaa. Aivan liikaa.

Heti kun päätin heivata vaa`an pois ja keskittyä elämään omaa arkielämääni normaalisti, tottakai ruokaa lisäten reippaasti, pääsin pois edes jokseenkin siitä kamalasta ahdistuksesta, jonka se lukema oli tuottanut itselleni. DSC_0436 DSC_0428 Tämä sama pätee ehkä onnellisuuteenkin. Ei kenenkään kannata fanaattisesti pyrkiä täydelliseen onnelisuuteen tai onnellisuuteen ylipäätään.

Ehkä se tunne tulee kun on tullakseen.

Ainakin niin haluan uskoa.


6 kommenttia:

  1. Mukavia pohdintoja ja niin hyviä pointteja. pisti miettimään. Toivottavasti saat mahdollisimman pian kokea onnellisuuden tunnetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiva jos miellytti ❤️ kiitos paljon ❤️

      Poista
  2. Kirjotat todella kauniisti, ajatuksella. Varmaan se on niin ku sanoit - onnellisuus on kaikilla erilaista. Ite koen, että on olemassa arkipäiväistä onnea. Sellaista, että on tyytyväinen yleisesti elämään. Sen lisäksi on vielä vahvempi onnentunne, joka tulee satunaisesti. Mä toivon kans, et pääsisit kokemaan pian onnentunnetta, millanen se sit sulle onkaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos kommentista elina❤️ ihanaa että mun tekstit miellyttää ❤️

      Poista
  3. Kirjoitat kauniisti tärkeästä aiheesta ja pidän tavasta jolla määrittelet onnellisuuden. Olen kanssasi samoilla linjoilla myös sen suhteen ettei itseään saa pakottamalla onnelliseksi, olotilaa ei voi suorittaa. Puhu itsellesi kauniisti ja muista että olet tärkeä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihana sinä💗 kiitos paljon kommentista!

      Poista